Ahven (Perca fluviatilis)

Merenkurkun laaja ja vaihteleva saaristo on yksi suomen parhaista ahvenen kalastuspaikoista. Alueen vedet ovat puhtaita ja kaloilla on runsaasti ravintoa, täällä ne kasvavat suuriksi ja niitä on runsaasti. Ahventa löytyy lähes kaikkialta; merestä, lammista, puroista ja joista. Merenkurkun vesistä saadaan joka vuosi yli kilon painoisia ahvenia ja pulikiloiset ovat melko tavallisia.

Onkiminen

Ahven on yleisin onkijan saaliskala Merenkurkussa. 

Milloin? Ahventa tulee lähes koko avovesikauden ajan, loppuvuodesta syönti kuitenkin hiipuu ennen jäiden tuloa. Suurimmat onkiahvenet saadaan useimmiten elo-syyskuussa.

Missä? Virtaavat salmet ja silta-aukot sekä karikoiden reunat.

Miten? Koho-onginta madolla toimii lähes aina. Loppukesällä kalat ja kalan palat ovat parhaita ison ahvenen syöttejä.

Jigikalastus (video)

Ahvenen jigikalastuksen kuumin sesonki alkaa heinäkuun lopulla, kun vesi on lämmennyt ja ahvenet alkavat kerääntyä parviksi. Sesonki kiihtyy syyskuun loppuun asti ja jatkuu aina jäiden tuloon saakka. Ahventa voi kalastaa jigillä myös keväällä kutuajan jälkeen kutualuiden läheltä. Keväinen sesonki on lyhyt ja se kestää vain muutaman viikon. Kesällä vesien lämmetessä ahvenia voi etsiä matalista lämpimistä lahdista ja voimakas virtaisista paikoista.Kalapaikkoja etsiessä suurena apuna on merikortti ja kaikuluotain. Merikortista etsitään otollisen näköiset kalapaikat ja kohdetta lähestyttäessä kaikuluotain auttaa tarkemmin paikan löytämisessä. Parhaat pakat nousevat yli kymmenen metrin syvyisestä vedestä 8-5 m:n. Paras jigikalastukseen soveltuva pohja on kova ja kasviton.

Kevät: Jäiden lähdettyä on ahvenen kutuaika. Kutuajan jälkeen ahvenparvet hajoavat ja siirtyvät syvemmille selkävesille. Kudun jälkeen ahven on nälkäinen ja se saalistaa hetken kutualeiden läheisyydessä jonne keväinen kalastus kannattaa keskittää.

Kesä: Alkukesällä ahvenen löytäminen on haastavampaa kuin loppukesästä. Ahventa löytää usein matalista lämpenevistä lahdista sekä lämpimän veden aikaan voimakkaasti virtaavista paikoista. Keskittämällä kalastuksen virtapaikkoihin kuten silta-aukkoihin ja kapeisiin salmiin ilta- ja aamuaikaan saattaa päästä hyviin saaliisiin.

Syksy: Loppukesästä - alkusyksystä ahven alkaa hakeutua kasvaviin parviin, jotka alkavat tankata itseensä ravintoa tulevaa talvea varten. Ahvenparvet hakeutuvat syvästä vedestä nouseville pakoille, virtapaikkoihin ja vedenalaisiin rinteisiin. Loppukesän iltoina ahven parven voi paikallistaa matalasta vedestä aivan rantaviivan lähellä, jossa ne ajavat pikkukalaparvia vettä roiskien.

Välineet ja jigit: Jigillä kalastettaessa kalastusvälineinä käytetään melko keveitä heittokalastusvälineitä. Vavaksi sopii napakka kokotoiminen vapa jolla pystyy heittämään riittävän painavia vieheitä. Liian löysän vavan ongelmana on, että kalat pääsevät helpommin karkuun. Kelaksi soveltuu kevyt UL- tai ykkösluokan avokela, myös keveitä hyrräkeloja käytetään. Siimaksi jigikalastukseen soveltuu joko monofili- tai monikuitusiima. Monikuitusiiman etuna on sen joustamattomuus jolloin tärpit tuntuvat herkemmin. Monikuitusiiman etuna on myös sen vetolujuus, mikä mahdollistaa ohuemman siiman käytön, jolloin heittopituudet kasvavat ja viehe vajoaa nopeammin. Monofilisiiman etuna on parempi hankauskestävyys kuin monokuitusiimalla. Sopiva siimanpaksuus monofilisiimalle on 15-30 mm ja monikuitusiimalle 10-18 mm. Jigi koostuu painopäästä ja silikoniosasta. Painopäillä säädetään jigin uppoamisnopeutta. Virtaavassa ja syvässä vedessä käytetään painavampia nopeammin uppoavia jigipäitä, kuin matalassa vedessä. Merenkurkun vesille soveltuvien jigipäiden painot vaihtelevat tyypillisesti 5-25 g välillä syvyydestä ja veden virtauksesta riippuen. Koukunkoko valitaan käytettävän silikonijigin koon mukaan. Jigin silikoniosia on monenlaisia, merenkurkun alueella tyypillisesti käytetään toukka-, kala- ja matojigejä. Jigien suosituimpia värejä ovat moottoriöljy, punainen, ruskea, vihreä ja sininen. Sääolosuhteiden ja jigin värin välille on vaikea vetää minkäänlaista riippuvuus suhdetta. Parhaan värin kuhunkin tilanteeseen löytää kokeilemalla.

Tekniikka: Jigi heitetään haluttuun paikkaan ja annetaan sen vajota pohjaan. Siiman löystyessä tietää jigin olevan pohjassa. Perus tekniikassa siimaa kelataan muutama kierros sisään kelalle, jonka jälkeen jigi annetaan vajota uudelleen pohjaan. Jigin pompottamista jatketaan kunnes kala nappaa tai jigi on veneen alla. Kalan tärpin tuntee terävänä nykäisynä, jonka jälkeen tehdään terävä vastanykäisy kalan tartuttamiseksi. Kun syövä parvi on löytynyt saattaa kalaa nousta pienessä hetkessä runsaasti. Kun kala nostetaan veneeseen se tainnutetaan terävällä iskulla silmien väliin ja verestetään avaamalla kaulavaltimo veitsellä. Vapautettava kala pyritään irroittamaan koukusta kalaan koskematta.

Luvat: Kalastaessasi ahventa jigillä merenkurkussa sinun tulee maksaa valtion kalastuksenhoitomaksu ja länsisuomen läänikohtainen viehekalastusmaksu tai paikallinen kalastuskunnan kalastuslupa.