Särkikalat

Säynävä (Leuciscus idus)

Merenkurkun saaristo tunnetaan runsaista säynäväkannoistaan. Säynävien keskikoko on monin paikoin yli 1,5 kg, eivätkä yli 2-kiloiset ole ollenkaan harvinaisia. Suurimmat Merenkurkun alueelta ongella saadut säyneet ovat painaneet yli 3-kiloa.

Milloin? Keväällä paras säynävänonginta-aika osuu yleensä huhtikuun kahdelle viimeiselle viikolle, jolloin säynävät etsiytyvät suurina parvina virtaavaan veteen kutemaan. Toinen hyvä säynävän onginta-aika on heinä-elokuussa. Silloin säynävät liikkuvat saaristossa ja jokisuvannoissa suurina parvina ravintoa etsien.

Missä? Saaristossa virtaavat salmet, karikot ja siltapaikat. Joista Lapväärtinjoki, Tiukanjoki, Kyrönjoki ja Perhonjoki järvialtaineen.

Miten? Säynävää voi onkia monin eri tavoin; kelaongella, pohjaongella, teleskooppivavalla, metodi valitaan paikan mukaan. Syötteinä toimivat parhaiten isot madot ja maissinjyvät.

Lahna (Abramis brama)

Tiheimmät lahnakannat elävät joissa ja jokien suistoalueilla. Jokiin nousevien lahnojen keskipaino on 1-2 kg, mutta joukossa on myös todella suuria yksilöitä. Esimerkiksi Kyrönjoen suistossa ovat yli 3-kiloiset lahnat melko tavallisia ja yli 4-kiloisiakin on saatu useita.

Milloin? Lahnat aloittavat kutunousunsa jokiin heti säynävien perässä. Kiivain kutunousu ajoittuu toukokuun puoliväliin, silloin kannattaa onkijan olla paikalla. Kudun päätyttyä suurin osa lahnoista palaa mereen, jolloin niitä voi onkia jokien suistoalueilta. Osa lahnoista kutee saariston suojissa mataliin ruovikkolahtiin. Meressä kutevat lahnat ovat keskimäärin hieman suurempia kuin jokiin nousevat, niiden tavoittaminen on kuitenkin paljon haasteellisempaa.

Missä? Hyviä lahnajokia ovat Lapväärtinjoki, Tiukanjoki, Kyrönjoki, Lapuanjoki sekä Perhonjoki ja sen järvialtaat. Monessa alueen joessa on nousuesteiden välisillä alueilla hyvä lahnakantoja ja ne ovat sieltä tavoitettavissa läpi vuoden. Saaristossa lahnoja kannattaa hakea suurista ruovikkolahdista.

Miten? Joissa voi hitaasti virtaavissa kohdissa onkia koholla, nopeammin virtaavilla alueilla kannattaa käyttää pohjaonkea. Kutunousun aikaan lahnat tavoittaa parhaiten pohjaongella. Saaristossa kelaonginta on yleensä toimivin metodi. Paras lahnasyötti on ehdottomasti iso kasiaismato.

Ruutana (Carassius carassius)

Merenkurkun saaristossa on runsaasti pieniä lampia joihin nousee keväällä kaloja kutemaan. Tällaisia mereen yhteydessä olevia lampia kutsutaan fladoiksi. Niistä suurimmassa osassa elää suuria ruutanoita. Lammissa kesän viettävät hauet ja ahvenet pitävät pienimmät ruutanat kurissa, ja jäljelle jäävät vain suurimmat yksilöt. Kaloja ei yleensä ole paljon, mutta keskipaino on korkea. Suurimmat fladoista sadut ruutanat ovat painaneet reilusti yli 2-kiloa.

Milloin? Ruutanoita voi onkia koko kesän, mutta hyviä saaliita on saatu yleensä elokuun pimeinä iltoina.

Missä? Fladat ja suojaiset sisälahdet

Miten? Tärkeintä on löytää kalat ja tarjota syötti mahdollisimman houkuttelevalla tavalla. Ruutanat ovat hyvin varovaisia, ja pienikin häiriö voi saada ne häipymään paikalta. Monet pitävät ison ruutanan ongintaa kaikkein vaikeimpana kalastuksen muotona. Se on kuitenkin jännittävää, ja vaikeasti pyydettävän kalan saaminen on hyvin palkitsevaa. Jos haluat haastetta, sitä löytyy fladoissa elävien suurien ruutanoiden onginnasta.

Sorva (Scardinius erythrophthalmus)

Sorvaa esiintyy yleisesti matalissa ruovikkolahdissa Vaasan korkeudelle saakka. Noin 20 km Vaasan pohjoispuolelta on mahdollista onkia Pohjanlahden pohjoisimpana eläviä sorvia.

Pasuri (Abramis bjoerkna)

Sisäsaaristossa ja jokisuistoissa elää paljon pasureita. Näitä pientä lahnaa muistuttavia kaloja saadaan usein joista lahnan onginnan yhteydessä.

Seipi (Leuciscus leuciscus)

Kyrönjoen alajuoksulla tulee onkijan saaliiksi usein seipiä. Niitä voi saada Kyrönjoesta ongella koko kesän, aina syyskuuhun saakka.