Hauki (Esox lucius)

Mikä tekee alueesta haukiparatiisin? Vesistömme ovat täydelliset hauelle. Matalat vedet ja maankohoaminen muodostavat tuhansittain makeavetisiä fladoja ja kluuvijärviä, joihin hauki kutee aikaisin keväällä. Hauen kudun seuraaminen on elämys, kun suuret emokalat nousevat kapeaa ja matalaa puroa pitkin kutualueelleen. Vesi räiskyy, kun voimakkaan kalan pyrstö sinkoaa vettä ympäriinsä. Vauhti kiihtyy ja välillä hauen nousu saattaa mennä mutkassa pitkäksi, jolloin hauki huomaa olevansa kuivalla maalla. Pienen pomppimisen jälkeen hauki on takaisin purossa ja nousu lajitovereiden kanssa kohti kutualuetta jatkuu. Välillä pinta rikkoontuu ja pakovana paljastaa, missä hauet pyrähtelevät kutupuuhissaan toisiansa karkuun. Hauen kutemiselle fladat ja kluuvijärvet ovat optimaalisin mahdollinen kutupaikka. Kevät aurinko lämmittää matalat vedet nopeasti ja poikaset pääsevät kasvamaan ympäristössä, joka tarjoaa niille hyvän suojan ja paljon ravintoa. Näitä loistavia kutupaikkoja/kasvupaikkoja löytyy joka puolelta saaristostamme. Kasvettuaan tarpeeksi hauki lähtee laajentamaan reviiriään. Jokaiselle hauelle löytyy optimaalinen elinalue. Matala saaristomme on erittäin kivikkoinen. Karikot nousevat välillä pintaan ja jatkuvat veden alalla tehden vesiympäristöstä hyvin monimuotoista. Myös vesikasvillisuus on monipuolista ja tekee hauille hyviä väijymispaikkoja. Saaret ja pikkuluodot kivisine rantoineen muodostavat loistavia niemenkärkiä ja salmia, joiden läheisyydessä hauet väijyvät ohi uivia kalaparvia. Vesi on puhdasta, koska Merenkurkun alueella tapahtuu jatkuvaa virtausta ja vesi vaihtuu koko ajan. Murtovedessä (makean ja suolaisen veden sekoitus) viihtyvät loistavasti muutkin kalat ja eritoten ahven- ja särkikalakannat ovat alueella suuret. Tämä lisää haukien hyvinvointia, koska ravinnosta ei koskaan ole puutetta. Yhteenvetona hauella on optimaaliset mahdollisuudet lisääntyä, vesiympäristö on puhdas ja monipuolinen. Se yhdistettynä kalastajien etiikkaan, joka pitää sisällään saaliskalan kunnioituksen takaa, että täällä on haukia ja niitä on paljon! Alueella on myös mahdollisuus suuriin, yli 10-kiloisiin haukiin.

Kevät- ja kesäkalastus

Avovesikausi alkaa heti jäiden lähdettyä huhti-toukukuussa, jolloin hauen tavoittaa parhaiten kutulahtien edustoilta ja läheisistä syvänteistä. Toukokuun aikana hauen siirtyessä kudulle syönti heikkenee, mutta heti kudun jälkeen iskee hauki hanakasti vieheisiin. Kutu alkaa ensimmäisenä matalissa ja nopeasti lämpenevissä sisäsaariston lahdissa ja viimeisenä kutevat ulkosaariston isot hauet. Tämän ansiosta hauenkalastus vapavälinein onnistuu koko kevään ajan, paikka on vain valittava veden lämpöjen ja kudun edistymisen mukaan. Kevät on hyvää aikaa sen ison tavoittamiseen! Kudun jälkeen hauki ahtaa itsensä täyteen ja on hetken aikaa hieman passiivisempi, siitä huolimatta innokas harrastaja löytää kyllä syöntihaluisia haukia kunhan vain kärsivällisyys ja taito riittävät. Hauki syönnöstää pitkin kesää ja varsikin pienet hauet ovat helposti tavoitettavissa kaislikkojen reunoista ja lahdista koko lämpimän lomakauden ajan. Kuumin aika kesästä pakottaa kuitenkin suuremmat hauet etsimään happirikkaampaa ja viileämpää vettä syvemmiltä alueilta tai ulkosaaristosta, joten niiden saaliiksi saamiseen tarvitaan hieman enemmän yritystä ja taitoa. Tuulenpuoleiset nopeasti syvenevät rannat ja ulkomeren läheiset karikot antavat parhaan mahdollisuuden niiden tavoittamiseen.

Syksy

Syyskesä ja syksy ovat hauenkalastajan parasta aikaa. Vesien viilennettyä hauki syö aktiivisemmin ja suuriakin haukia voi tavoittaa aivan matalasta. Parhaina päivinä tuntuu iskuhaluisia haukia olevan kaikkialla. Rantavesien kylmetessä selkävesiä nopeammin siirtyy hauki ensin rantavyöhykkeelle syönnöstämään, tämä on heittokalastajan huippusesonkia. Rantavesien kylmetessä lisää palaa hauki selkävesille etsimään lämpöisempää vettä ja tällöin tuottaa uistelu parhaan tuloksen. Lämpöerojen tasoituttua nousevat hauet usein vielä syönnöstämään mataliin rantavesiin. Lahnaparvia seurailevat jättihauet ovatkin tähän aikaan heittokalastajan toivelistalla ykkösenä. Kylmässä vedessä hauki kuitenkin välttää turhaa uimista ja energian hukkaa ja tällöin on viehe tarjoiltava riittävän hiljaisella nopeudella ja mahdollisimman lähelle väijyvää haukea.

Talvi

Ensijäiden tulo saa haukipilkkijän heti liikkeelle. Hauen tavoittaa tuolloin vielä matalasta, kaislikoiden reunat ovat parhaita paikkoja. Tässä vaiheessa hauki vielä kerryttää ravintoa talvea varten ja käy pyyntöihin kohtalaisen hanakkaasti. Talven edetessä siirtyy hauki takaisin selkävesille ja syönti heikkenee. Keskitalvella hauki ei juuri liiku ja tällöin tuntemus hauen olinpaikoista on välttämättömyys. Täkypilkintä on yhdistettynä hyvään paikallistuntemukseen on paras saaliin tae sydäntalvella. Kevättalvella hauki jälleen aktivoituu. Kun lumi on osittain sulanut jään päältä ja päästää valoa jääkannen läpi alkaa hauenpilkkijän toinen sesonki, joka kestää tasan yhtäkauan kuin jäätkin.

Hauen täkyonginta

Merenkurkun sokkeloinen ja matala saaristo luo erinomaiset edellytykset hauen täkyongintaan.

Milloin? Parhaat täkyonginta-ajat ovat toukokuussa heti kudun jälkeen, sekä syksyllä kun vedet ovat hieman viilenneet.
Missä? Sisä- ja välisaariston ruovikkolahdet, suuret sisäselät ja jokisuistot.
Miten? Jos haukien olinpaikka on hyvin tiedossa, voidaan onkia rannalta tai ankkuroidusta veneestä ja tarjota täkyä pohjaongella tai koholla. Suurilla sisäselillä on toimivin tapa onkia hitaasti liikkuvasta veneestä, näin voidaan etsiä kaloja suurelta vesialueelta. Parhaita syöttejä ovat särjet, lahnat ja suuret silakat.